Lunta oli tullut sitten oikein kunnolla. Ulko-oven sai kyllä auki mutta rappuset olivat kadonneet lumeen, samoin autotallin ovi. Meni sitten muutama hetki kun lumet sai pihalta ja päästiin Myrtin kanssa lenkille. Kait sitö jo voisi antaa mennä lenkillä hiukan vapaaminkin mutta yritän varjella tuota etupäätä. Koko koiran paino on nyt etupäässä. Toivottavasti se oikeasti kestää. Onneksi Myrtti on laihassa kunnossa, painaa vain 35 kiloa. Se ehkä helpottaa etupään kestämistä.
Sain tänään ilouutisen. Osteopaatti ottaa Myrtin vastaan 3.3.2010 Halikossa. Sinne siis silloin. Pakko saada aikataulu jotenkin mahtumaan meno tuonne. Olen kiitollinen kun edes sain ajan, on hän niin ylösotettu aikoineen. Minua varoiteltiin ainakin kuukauden jonolla. Tosin niin tehtiin vesiterapian kanssakin. Ehkä meillä on niitä enkeleitä enemmänkin mukana matkassa.
1 kommentti:
Haluan vielä kommentoida tätä kuvaa, jossa Myrtti nukkuu. Leena, katso tosiaan tuota rentoutta, tuota leppoista unta. Myrtti nukkuu ja näkee hyvää unta. Se ei ole kipeän näköinen yhtään.
Sellaisesta tulee rauhallinen olo. Vaikka kuusi viikkoa teitte kovasti töitä paranemisen eteen, eikä se sitten kuitenkaan loppunut toivotulla tavalla, ei Myrtti ainakaan ollut koko aikaa kipeä, vaan myös nautti elämästään näidenkin viikkojen aikana.
*halaa*
Lähetä kommentti