Myrtti 6 kk ja näyttelyä

Myrtin veli Max Lahdesta

Tässä nämä Myrtin hienot ruusukkeet, pokaali ja Myrtti. Huomioikaa taustalla oleva hieno puutarhatonttu. Tuota ihmistä ei kannata huomioida mitenkään.

Niin se vaan menee, että Myrtti täyttää tällä viikolla jo 6 kk. Koira on edelleen hyvin avoin, luottavainen ja perso ruualle. Suurin intohimo kohdistuu Anna-Sofian treenisukkiin, joita sitten oksennellaan ainakin kerran viikossa yöllä ulos mahasta. Muut sukat ei kelpaa, on vissiin taitoluistelijan sukkamehut parasta maustetta. Muuten Myrtin tuholistalla ei ole oikein mitään, no keinutuolin jalat ovat muotoiltu uudestaan. Minustakin ne oli niin tylsän ja tavallisen näköiset, että hyvä niitä olikin hiukan muotoilla.

Pentukurssi loppui ja me Myrtin kanssa päätettiin jatkaa suoraan toiselle kurssille. Kurssi alkaa vasta joulukuussa, joten siihen asti pitää opiskella itsenäisesti. Kuten ollaan tehty tähänkin asti.

Eilen oli isänpäivä ja muutenkin jänittävää kun lähdimme pentunäyttelyyn. Koiraa asia ei stressannut mutta minä stressasin senkin edestä. Sain viikolla aivan hirveitä rytmihäiriöitä, näin painajaisia ja mitä lähemmäs sunnuntaita tultiin sitä kauheampi paniikki iski. Pahoinvointi, pyörrytys ja rytmihäiriöt olivat kauheat sunnuntaiaamuna. Lopulta siippa lähti mukaan näyttelyyn etten eksy matkalla minne tahansa. En ymmärrä kuinka minulle voi olla niin kauhea pelko näyttelyistä. Jos ei ole omaa koiraa kehään menossa niin voi istua tyynesti katsomassa koiria ja ottamassa tuloksia ylös. Nyt sellaisesta ei olisi tullut mitään. Mia, Bumban omistaja, tuli esittämään Myrtin joten siitäkään ei siis voi olla kyse että panikoin kehään menoa. Koira meni kauniisti Mian kanssa ja minä suunnistin vessaan oksentamaan kahteen otteeseen. Näin siis melkein kehän... Tapasin Arjankin ennen kehän alkua, minulla olisi ollut paljon kyseltävää häneltä mutten voinut kysyä mitään kun itketti niin kovasti.. Mitähän hänkin ajatteli minusta? Toisaalta Arja kyllä taitaa tietää minun näyttelyolemuksen muutenkin. Pilvi oli aika hauska tapaus istuessaan siinä Arjan kainalossa. Varmasti on erilainen kuin leot.

En pysty kotikoneelta lähettämään ja liittämään kuvia tähän blogiin, ennen kuin koneeni korjataan. Ylläolevat kuvat on Mian ottamia ja Satu lähetti kuvia Max-koirasta.