Muistan kun Alli tuli meille. Oli toukokuun viimeinen lauantai 2004, pilvinen muttei satanut. Alli itki koko matkan kotiin. Matka kesti 5 minuuttia. Kotona odotti Ilona, joka kyllä oli haistanut että jotain tapahtuu muttei osannut odottaa että hänen lokoisat oltavat meni siinä. Pari päivää meni niin, että Ilona väisteli Allia mutta sitten yhteiselo alkoi sujua.
Ilona ehti opettaa Allille hyvin tavoille ennen kuin sairaus vei Ilonan. Alli jäi yksin toisena jouluna ja selkeästi Alli masentui. Kuukauden verran kestettiin katsoa kuinka toinen etsi koko ajan kaveria eikä kuitenkaan ketään löytynyt. Pinja tuli elämäämme sitten. Alli piristyi selkeästi.
Allilla oli aika paha murrosikä, silloin jouduimme paljon tekemään hommia arvojärjestyksestä. Alli ei ole ollut mitenkään helppo koira senkään jälkeen. Pari vuotta meni kun koeteltiin hermoja puolin jos toisin. Välillä lupasin tehdä rukkaset toisesta välillä takan edusmatto, mutta johdonmukaisella koulutuksella ja peräksi antamattomana saimme erittäin hyvän koira. Edelleenkin Alli on tännehetikaikkimulle mutta pystyy myös odottamaan jos pyytää.
Pentujen saaminen selkeästi rauhoitti Allin, enään ei olla menossa koko ajan jonnekkin vaan voi jopa istua paikallaan ja seurata elämää. Mutta minusta tuli vieläkin tärkeämpi Allin elämässä kun kotiutui Myrtin kanssa kasvattajalta. Sen jälkeen ei minua oikein ole voinut päästää silmistä. Eihän Alli ollut ennen kasvattajalle menoa ollut meistä erossa kuin pari päivää. Totta kai se oli traumaattista olla pois kotoa n.8 viikkoa vaikka kävinkin kasvattajan luona melkein päivittäin lenkittämässä Allia. Allin mielestä minä olin silti ollut kadoksissa, joten vahdittava minua oli. Eikä Alli enään tahtonut yhtä innokkaasti lähteä autoonkaan, koska ei voinut tietää jos taas joutuu kadoksiin kodista. No, nyt ei Allin tarvitse enään lähteä koskaan kotoa. Meidän oman mussukan...
Alli ei ole sairastanut mitään koko elämänsä aikana. Ennen juoksuja on hiukan huonovointinen ja valeraskaus on sellainen ettei ruoka maita pariin viikkoon, mutta mitään muuta ei ole ole ollut. Siitä jaksan olla hyvinkin kiitollinen. Toivottavasti meillä on vielä monta monta yhteistä vuotta jäljellä.
6 kommenttia:
:D Onnea Allille, myös Bumbalta lopaisut :D
Onnea Allille!! :)
Toivomme Allille monia hyviä terveitä vuosia lisää!!
Nauratti, kun luin: "Alli itki koko matkan kotiin. Matka kesti 5 minuuttia." Ei onneksi tarvinut kauaa itkeä. :)
Paljon onnea Allille!
Onnittelut välitetty eteenpäin.
Hanna: olisihan se ollut kauheaa jos toinen olisi joutunut itkemään vielä kauemmin. Onneksi asutaan niin lähellä ettei tarvinnut ensimmäisellä kerralla kauempaa matkustaa.
Nyt vasta huomasin, mut parempi myöhään, kuin ei milloinkaan: ONNEA ALLI!!! <3 toivottaa irlispojat ja me :)
Myöhästyneet onnittelut Allille :)
Lähetä kommentti