Lelu joka muutti maailmamme

Joskus käy niin, että joutuu pyörtämään puheensa hyvästä syystä. Eilen oli meidän perheessä sellainen päivä. Olimme tietoisia, että yksi pentukoira tarvitsee mahdollisesti kotia lyhyellä varoitusajalla. Olimme valmiit antamaan pennulle kodin. Ongelmana vain oli pennun pieni koko. Ajattelimme katsoa asiaa ettei sitten kaduta. Soitto tuli illalla että nyt olisi sitten pentu vailla kotia. Niin meille saapui Lelu-koira. Tytär ei oikein pitänyt ajatúksesta mutta kuopus oli aivan haltioissaan. Hänelle koira tulikin. Kuopus oli leikkinyt koiran kanssa pariin otteeseen ja silloin jo oli aivan myyty kyseiseen pentuun. Nimen pentu sai ihan ulkonäön perusteella. Ei 2 kiloinen ja tuolla naamalla varustettu koira voi olla muuta kuin Lelu.

Lelua hiukan jänskätti ensin uusi perhe ja varsinkin perheen aikuiset. Onneksi koirat ottivat tulokkaan hyvin vastaan. Yö meni Allin viekussa. Alli oli oikein äidillinen. Aamulla sitten vähemmän äidillinen kun alkoi leikkiä Lelun kanssa. Alli toi Lelulle lelun joka oli samankokoinen kuin koko koira.. Ei voi ymmärtää noita suhteita, ei.

Tänään sitten ollaan tutustuttu puolin ja toisin. Pinja sietää pentua ja pentu tutkii kaikki paikat. Hienosti Lelu antaa käsitellä itseään ja suostui pesullekkin ilman hirveää huutoa. Muutenkin kaikki tupsutukset kelpaa, onhan neidistä kyse. Neidin ikä on muuten 4 kuukautta jos sitä mietitte.

Tänään on käyty ostamassa miniatyyri ruokakupit ja vesikipot. Uudet hienot valjaat ja harja oikeaa kokoa. Pikkasen on meillä kaikki liian suurta tällä hurmaavalle neidille.

Ai niin, tytär on aivan huumassa uudesta tulokkaasta, kuten me muutkin kun selvittiin ensi järkytyksestä.

i